Solen mie

Ko mie täytin 29 viime huhtikuussa niin olin mahottoman kiitollinen siittä, että sitä edeltävä vuosi oli mahollisesti minun elämässä merkittävin ja ensimmäistä kertaa tuntu siltä, että tehin asioita jotka teki minut oikeasti onnelliseksi. 

Molen Ville, kaverillisesti kututtuna Kunu. Kohtuu kovvaa kolmenkympin kriisiä poteva, lapissa kasvanu mies. Minun elämä on pyöriny ruan ymprillä niin pitkhään ko mie vain tohin muistella, ja sen on huomannu vuosian varrela mahen ympärille kertyhneistä renkhaistaki. 3 vuotta sitten mie heräsin siihen valitettahvaan toellisuutheen, että elämä on liian lyhyt ja tasapaksu elettäväksi toisten ihmisten ehoila ja sohvala istuessa haaveillen paremmasta elämästä. Siinä mie olin, reilut 120 kiloa onnettomuutta, itseinhoa ja häpeää vaila suuntaa. 

Minun tarina kohtuu hyvin paketissa: http://lihavatensihoitajat.blogspot.fi/2016/09/sole-poka-mikhaan-tiira.html

Kuluva vuosi on tuonu mukahnaan niin isoja juttuja, että välilä on meinnannu isoaki miestä hirvittää, mutta lähe veikkosten sieki mukhaan ottahmaan askel kohti kevyempää elämää. 

Palathaan! 

-Kunu